Oho, ompas kulunut tosi kauan viime päivityksestä. o.o
Nyt olisi tarkotus saada päiviteltyä tätä vähän aktiivisemmin, ehkä laittaa hieman kisatuloksiakin...
Joikhasissa on jälleen sattunut ja tapahtunut paljon. Ensinnäkin neljä kennelin pitkäaikaisinta suomenlapinkoiraa lähti jo viime vuoden lopussa parempaan paikkaan, eli Eahkedan Áhkáras "Rahka", Deattan Simsalabim "Simppu", Evenfall's Canis Lupus "Susi" ja Pakkashelmen Karvarousku "Laika".
Jokaisesta koirasta jäi omat kauniit ja ihanat muistonsa elämään, erityisesti Laikasta joka oli minulle merkittävä koira, sillä oli ensimmäinen virtuaalinen suomenlapinkoirani. Onneksi nuo kaikki elävät jälkeläisissään.
Kenneliin on viime päivityksistä muuttanut kolme uutta koiraa, sekä muutamasta uroksesta on jouduttu luopumaan tilan puutteen vuoksi. Joikhasissa on nyt siis yhteensä yhdeksän koiraa.
Uusimmat tapaukset on vuoden alussa muuttanut Borderline Case's For All Time, eli Tino. Tino on erityisesti näyttelyiden osaalta todella lupaava suomenlapinkoira uros jolla olisi tarkoitus näyttelyiden lisäksi harrastaa paimennusta ja palveluskoira erikoisjälkeä, sekä mahdollisesti tokoa, riippuen miten koira niistä innostuu. Tinon suvussa olevat koirat on pitkälti olleet näyttelylinjaisia, mutta Tinon emo on pärjännyt myös tokokokeissa ja isän kanssa on treenattu ahkerasti palveluskoira jälkeä, mutta ei ole vielä virallisesti missään kokeessa käynyt. (EVM-sukuinen)
Sitten vasta viime viikonloppuna meille muutti lapinporokoiranarttu Nuortin Tunturimyrtti, eli Myrtti. Myrttikin on ulkonäöltään erittäin lupaava näyttelyihin, ja edustaakin tuollaista kevyempilinjaista porokoiraa, josta itse tykkään kovasti. Myrtin kanssa olisi myös tarkoitus alkaa kisaamaan jossain kohtaa agilityssä ja palveluskoira suojelussa, sekä ehdottomasti paimennuksessa, johon Myrtillä tuntuu olevan loistavat edellytykset. Myrtin suvusta löytyy erittäin upeiden näyttelyissä pärjänneiden porokoirien lisäksi myös vielä alkuperäisiin tehtäviinsä jalostettuja koiria, joista osa edelleenkin vielä lapissa paimentaa porotokkia. Myrtin isä asuu lapissa tilalla, jossa on sen lisäksi muita lappalaiskoiria, sekä muutama poro, joilla koirat pääsevät säännöllisesti harjoittelemaan poropaimennusta. Se on myös käynyt muutamissa näyttelyissä saaden erinomaisia arvosteluja, muttei kauheasti näyttelyissä käy, sillä omistaja painottaa sen kanssa enemmänkin käyttölajeihin. Myrtin emo taas asuu pääkaupunkiseudulla kaukana poroista, mutta on saanut kokeilla paimentamista lampailla. Sen kanssa harrastetaan näyttelyitä, agilityä ja pienimuotoisesti tokoa, jossa se kisaa voittajaluokassa. Sen kanssa on kokeiltu myös palveluskoira jälkeä, mutta ei sitten olla kisattu, sillä koiralla on vielä BH-koe suorittamatta. Molemmilla Myrtin vanhemmilla on erinomainen porokoiran paimennusvietti tallella. (EVM-sukuinen)
Kenneliimme muutti myös vuoden 2010 lopulla Kairakuiskeen kennelistä suomenlapinkoira narttu Kairankuiskeen Saturakkautta, eli Sella. Sellan aiempi omistaja kisasi koiran kanssa jo tokossa, agilityssä ja palveluskoira haussa, sekä Sella on kisattu paimennusvalioksi. Tämän kanssa on aiemmin mainituissa lajeissa jatkettukkin harrastamista. Sellan väritys on erityisen upea osa koiraa, se on kauniisti kolmivärinen, mustalla pohjalla valkoisia merkkejä, joissa on paksut vaaleanruskeat reunat. Sillä on myös kaunis valkoinen piirto päässä. Sella on linjaltaan pitkälti paimensukuinen suomenlapinkoira, joten tästä syystä näyttelypärjääminen on jäänyt vähemmälle. Kyllä pari ERIä on tullut, mutta enimmäkseen vaan EHta. On sellalla jopa PN-sijoituksia ja kaksi SERTiä ja CACIBiakin. Sellan suvussa on upeaakin upeampia suomenlapinkoiria. Sen isä on upea Deattan Tunturipeikko, joka on kisannut näyttelyissä, paimennuksessa, palveluskoira jäljessä, haussa ja viestissä, agilityssä, sekä hieman tokosss, maastoesteissä ja pelastuskoiralajeissa. Sen kanssa on siis kokeiltu lähes kaikkea. Omimmaksi on ilmeisesti osoittautunut agility ja paimennus, joista molemmista sillä on valionarvo. Sellan isän puolelta koirat ovat pitkälti agilityssä, tokossa ja palveluskoiralajeissa menestyksekkäästi pärjänneitä upeita koiria. Sellan emo on kaunis pienikokoinen narttu Iltalenkin Silmänsiristys, joka on pärjännyt erinomaisesti näyttelyissä, paimennuksessa, palveluskoira haussa (ja on käynyt myös muutamassa viestikokeessa), agilityssä ja koiratansissa, sekä on suorittanut tokon alokasluokan. Se on valioitunut paimennuksessa. Koiralta löytyy useita junior voittaja titteleitä. Emon puolelta minulle on Sellan suku hieman epäselvempi, mutta uskoisin sieltäkin löytyvän näyttelyissä ja paimennuksessa pärjänneitä upeita suomenlapinkoiria.
Seuraavat pennut olisi odotettavissa Pepille jossain kohtaa kesällä, kunhan nartun juoksut alkavat.
Kevät terveiset kesälapsosia odotelleessa siis...
