Jotain uutta.

Ohhoh, nyt on kulunut vain alle kuukausi viime kirjoituksesta! Tämähän on suoranainen ihme. Tässä kuukauden aikana nyt ei hirveästi ihmettä ole tapahtunut, ollaan oltu koirien kanssa pitkälti kisatauolla. Pepilläkin alkoi sopivasti juoksut, mutta vaikka kuinka tekisi mieli, en silti halua vielä astuttaa sitä näistä juoksuista, pentuja on siis odotettavissa vasta ensi syksyllä Pepille. Vilullekkin on varmaan pian tulossa, kesän alussa juoksut, ja luulisin, että se voitaisiin niistä juoksuista astuttaakkin, tosin riippuen Vilun kasvattajan Satmin päätöksestä.
Vilulla on tällä hetkellä koossa käyttövalionarvo, paimennusvalionarvo, tottelevaisuusvalionarvo, viisi SERTiä, kaksi CACIBia ja lukuisia PN-kehässä sijoittumisia.

Ollaan tässä kuukauden sisällä käyty vasta yhdessä näyttelyssä, vaikka kuukausi on jo ihan lopuillaan. Näyttelynä oli Liettuan voittaja 2011 ja oli kyllä aika huippu reissu!
(Huomioikaa, että kirjoitus on kokonaan keksitty. Tätä kirjoittaessa ei ollut vielä 29.5., mutta leikitään vaikka, että oli, eikös?)
Lähdimme perjantaina keskipäivän aikaan ajelemaan kohti Helsinkiä yhdessä suuren laumani kanssa, kaikkiaan kaikki yhdeksän koiraa olivat mukana Konna, Myrtti, Loola, Tino, Uusa, Peppi, Vilu, Sella ja Junttu. Kaikki koirat menivät kehään paitsi Junttu. Olin päättänyt, että tämä reissu tehdään omalla autolla. Helsingissä menimme suorinta tietä satamaan, jossa odottelimme noin tunnin verran, että laivaan pääsisi sisään. Olin vuokrannut hytin, mutta koska en koko yhdeksän koiran laumaa pieneen laivahyttiin voinut tunkea, päätin ottaa sinne mukaan Pepin, Vilun, Sellan ja Myrtin. Konna, Junttu, Tino, Loola ja Uusa saivat jäädä keskenään autoon, koska olivat selvästikkin herkempiä stressaamaan vieraissa paikoissa. Kun viimein pääsin ajelemaan sisään laivaan ja laitettua autonkin paikalleen, alkoi hauska säätäminen. Ensinnäkin piti viiden koiran laumalle laittaa jotain tekemistä ja vesikupit kolmen tunnin matkan ajaksi, en tykkäisi nähdä autoon palatessa tuhottuja autonistuimia jne. Kaikeksi onnekseni Peppi, Vilu, Sella ja Myrtti olivat päättäneet käyttäytyä tavallista paremmin, ja kun otin ne autosta ulos ja käskin istumaan ja odottamaan, kaikki istuivat hievahtamatta paikallaan mitään välittämättä niiden ohi kulkevista ihmisistä ja mielettömästä metelistä ja vieraasta paikasta. Kun olin saanut muille koirille jaettua riittävästi puruluita ja laitettua vesikupit ja saanut muutenkin säädettyä auton, pääsin lähtemään hyttiä etsimään laivan yläkerroksiin.
Saimme ihmetteleviä katseita runsaasti kun neljän koiran kanssa laivassa koitin hyttiä etsiskellä. Onneksi kaikki käyttäytyivät tavallista paremmin ja loistin kuin naantalin aurinko siitä ylpeydestä. Lopulta hytti löytyi, tietenkin kaummista nurkasta, ja pääsin sisään. Hytti oli todella pieni, kahdelle ihmiselle tarkoitettu, mutta kyllä sinne nyt neljä koiraa mahtui. Istuskelin siellä koiria rauhoittelemassa ja hetken, kunnes laiva oli tukevasti vesillä ja kohti Tallinnaa menossa.
Kun koirien pahin jännitys näytti menneen ohi, Sella kääriytyi peiton alle nukkumaan ja Peppi, Vilu ja Myrtti aloittivat ihme sähläämisen keskenään, päätin, että voisin lähteä käymään vähän kiertelemässä laivassa. Loppumatka sitten sujuikin ihanan rauhallisissa tunnelmissa itseni ja koirien osalta.
Autolle palatessa löysin kaikki koirat tyytyväisinä nukkumassa tai puruluuta järsiessä. Järjestelin auton kuntoon, että pääsisimme illaksi ensimmäiseen etappiimme Riikaan yöksi, joka sopivasti sijaitsimme reittimme puolivälissä.
Matka sujui rauhallisesti, pysähdyin sopivin väliajoin lenkittämään koiria ja poikkesimme myös käymään Pärnussa, jossa koirat pääsivät uimarannalla uimaan ja leikkimään keskenään.
Illalla myöhään sitten saavuimme Riikaan hotelliimme. Painuin melkein suoraa päätä nukkumaan, käytettyäni koirat ensin ulkona ja katsottua, että niillä oli kaikki kunnossa.
Aamulla aikaisin heti herättyämme lähdimme ajamaan kohti määränpäätämme Vilnaa. Olimme siellä jo puolenpäivän aikoihin ja ajoimme heti hotellille. Kävin purkamassa matkatavarat hotellihuoneeseeni ja sitten pakkasin koirat uudelleen autoon ja lähdimme tutkailemaan Vilnaa. Löysimme mukavan metsän, johon sitten päästin koirat leikkimään ja riehumaan keskenään, jotta saisivat edes vähän päästellä höyryjä.
Menimme hotellille takaisin myöhään illalla, koirat olivat aivan ryytyneitä ja rättiväsyneitä, joten ne painelivat tyytyväisenä nukkumaan.
Sunnuntai aamulla sitten heräsimme aikaisin, halusin päästä näyttelypaikalle aikaisin, jotta saisin selville missä mikäkin kehä on. Suomenlapinkoirilla oli eri tuomari kuin porokoirilla ja ruotsinlapinkoirilla, mutta onneksi kehät olivät lähekkäin, eivätkä menneet pahasti päälekkäin. Porokoira ja ruotsinlapinkoira oli yllättävän nopea ja porokoirat pääsivätkin alkamaan jo kello 10:10, heti kahden keeshondin jälkeen. Ensimmäisenä kehään menivät junioriurokset joita oli kaksi kappaletta, Konna ja Rajut Arkkienkeli. Tuomari pisti meidät pikaisen yleissilmäyksen jälkeen ravaamaan kehän kaksi kertaa ympäri, Arkkienkeli ravasi kauniisti ja rauhallisesti, kun taas Konna veti ja riuhtoi kaikkiin suuntiin. Arkkienkelin arvostelu oli ensin ja se vetäisi Erittäin Hyvän, sitten oli Konnan vuoro. Yritin olla mahdollisimman rauhallisesti, että koira ei innostuisi pomppimaan, mutta tottakai se heti ensialkuun päätti hypätä moikkaamaan tuomaria. Onneksi se antoi kiltisti katsoa hampaat ja tuomarin muutenkin kopeloida itseään. Sitten piti ravata edestakaisin ja kolmio, joka sujui hyvin, paremmin kuin pelkäsin. Sitten kun laitoin sen seisomaan tuomarin eteen, se seisoi järkyttävän hyvässä ryhdissä ja tyylikkäästi, katsoen namikättäni. Tuomari sitten kiskaisikin vaaleanpunaisen nauhan, jee! Me saatiin ERI! Tuomari kutsui Arkkienkelinkin kehään ja antoi meille sitten punaisen nauhan ja sille sinisen nauhan.
Konnakin oli innoissaan riemustani ja innoissaan rupesin kiskomaan hihnaa, kaivoin kuitenkin vetolelun repustani ja menin hieman syrjempään hetkeksi Konnaa leikittämään. Hetken päästä palasin porokoirakehälle ja huomasin, että siinä olikin jo viimeinen avoimenluokan uros menossa. Kävin salamannopeasti kurkkamassa suomenlapinkoirakehän tilanteen, mutta siellä oli vielä faaraokoirat menossa. Sitten takaisin porokoirakehälle, Konna ulos häkistä ja sitten paras uros -kehään. Kehässä oli meidän lisäksemme kolme upeaa avoimenluokan urosta. Tuomari ravautti koiria pari kertaa ympäri ja sitten laittoi koirat sijoilleen, Eahkedan Katvealue sijoittui neljänneksi, Konna kolmanneksi, Rekkapölyn Renkaat Vinkuu toiseksi ja Eahkedan Ketotuulenlento ensimmäiseksi. Olin oikein tyytyväinen sijoitukseemme, en sen parempaa olisi odottanutkaan, kun olivat avoimenluokan urokset kyllä tosi kovatasoista porukkaa. Sitten odottelin, että juniorinartut olisi tuomaroitu, jotta ROP- ja VSP-jun -sijat jaettaisiin, mutta juniorinartuista toinen sai EHn ja toinen Hn, joten siinä välissä sitten kävimme Konnan kanssa kehästä hakemassa ROP-jun -ruusukkeen ja tajusin, että Konna oli saanut juuri vjLTW-11 -tittelin!
Sitten äkkiä Myrtti hihnaan ja vähän turkkia piti oikoa kun se oli nukkunut häkissään. Ei mennyt hetkeäkään kun juniorinartuille jaettiin sijoitukset ja avoimetnartut kutsuttiin kehään. Myrtti meni todella nätisti ja seisoi hienosti kun tuomari katsoi koirien ensivaikutelman. Sitten raviin, menimme viimeisenä neljästä upeaakin upeammasta porokoiranartusta. Myrtti ravasi kauniisti ja kiltisti, eikä ollut mitään tietoakaan siitä repimisestä ja riuhtomisesta mitä Konna oli tehnyt. Odottelimme kolmen muun porokoiranartun arvostelun ajan, että pääsisimme kehään. Myrtti oli oikein edukseen ja kauniisti. Saimme vaaleanpunaisen nauhan. Ensimmäisestä näyttelystä heti ERI! Tuomari pyysi sitten kolme muuta koiraa kehään, neljänneksi sijoittui heti automaattisesti EHn saanut Eahkedan Järvenhelmi, sitten tuomari ravautti koirat kehän ympäri muutaman kerran ja jakoi sitten sijoitukset niin, että Myrtti kolmanneksi ja oli samalla paras narttu kolmonenkin, sillä ERIn saaneita narttuja olivat vain nämä kolme avoimenluokan narttua. Toiseksi sijoittui Dream's Tuike ja ykköseksi tuli Eahkedan Kastehelmi.
Sillä välin kun tuomari valitsi ROP ja VSP -koirat, kävin nopeasti kurkkaamassa suomenlapinkoirakehän tilanteen ja huomasin, että siellä oli jo faaraokoirat loppumassa, onneksi mitään kiirettä ei ollut, sillä ennen veteraaniuroksia oli vielä yksi nuorenluokan uros, seitsemän avoimenluokan urosta ja yksi käyttöluokan uros. Palasin porokoirakehälle, nappasin Loolan hihnaan ja odotin, että porokoirien kasvattajaluokka päättyisi. Sitten huudettiinkin veteraaniluokan ruotsinlapinkoiranarttua ja menin Loolan kanssa kehään. Loola oli jälleen ottanut hitaamman vaihteen päälle ja kulki järkyttävän hitaasti, eikä suostunut kunnolla seisomaan. Tuomari sitten antoi meille erittäin hyvän, no, en sen parempaa osannut odottaakkaan.
Sitten säntäsin koirien kanssa suomenlapinkoirakehälle jossa tuomari oli päässyt jo avoimiin uroksiin. Onneksi ei hirveän kauan tarvinnut veteraaniuroksia odotella ja pääsimmekin Tinon kanssa pian kehään. Tino meni omalla upealla tyylillään ja hurmasi tuomarin sydämmen ensi hetkestä lähtien. Tino saikin ERIn ja oli luokkaansa paras, sekä ROP-veteraani. Jes, aika loistavasti meni ensimmäinen näyttely. Pääsimme suoraan paras uros -kehään, jossa Tino edelleen moitteettomasti käyttäytyen karsiutui joukon ensimmäiseksi. Neljänneksi sijoittui Pakkashelmen Eetwartti, kolmanneksi oma kasvattini Bicycle Race by Joikhas ja toiseksi Taikajoen Ruskanroihu.
Heti sitten pitikin jo mennä Pepin kanssa kehään, kun juniorinartut alkoivat. Kehässä oli meidän lisäksemme toinen juniorinarttu Hillaliinan Duulentuoma. Peppi ravasi omaan tyyliinsä kauniisti kontaktia pitäen. Odottelimme, että tuomari oli saanut arvosteltua Duulentuoman, jotta pääsisimme itse arvosteltavaksi. Duulentuomalle tuomari antoi EHn, minua rupesi jännittämään, että mitäköhän me saadaan. Tuomari kuitenkin ihastui Peppiinkin ja antoi sille erinomaisen. Olimme luokan ykkösiä ja Peppi oli ROP-juniori kun ei muita ERIn saaneita suomenlapinkoirajunioreita ollut. Kauaa en ehtinyt iloita kun tajusin, että pitäisi taas mennä kehään, sillä Sellahan on nuorissa nartuissa. Kävin nopeasti vaihtamassa koiran ja säntäsin Sellan kanssa kehään. Meidän lisäksemme kehässä oli neljä muuta upeaa narttua. Ennen meitä oli vain yksi koira, Haale Sajga, jolle tuomari antoi erinomaisen. Sella käyttäytyi tavallista huonommin, se peruutti kun tuomari tuli tutkimaan sitä, eikä suostunut ravaamaan kunnolla. Tuomari kuitenkin antoi meille vaaleanpunaisen nauhan. Odottelin kolmen muun koiran arvostelua, että pääsisin Sellan kanssa sitten kuulemaan sijoituksemme. Olin yllättynyt kun tuomari kättelikin Haale Sajgan pois kehästä, eikä meitä. Sitten tuomari ravautti koirat vielä kerran ympäri ja sijoitti koiran Evenfall Chilly Spring neljännelle sijalle, me pääsimme kolmannelle sijalle, johon olin todella tyytyväinen, siihen nähden, miten Sella oli käyttäytynyt. Pääsinkin samantien kehään uudestaan, kun minulla oli kaksi avoimenluokan narttua mukana, onneksi paikanpäällä oli Pepin kasvattaja, joka tarjoutui esittämään Vilun. Ravasimme peräkkäin kehässä yhdessä viiden muun kovatasoisen nartun kanssa. Oli odotettavissa kovaa kilpailua. Tuomari kuitenkin jakoi tiukasti neljälle niistä EHn, vain yksi sai ERIn. Sitten pääsin Uusan kanssa kehään ja saimme yllätykseksi ERIn! Menin itse esittämään myös Vilun, joka pienestä kiukuttelusta huolimatta oli oikein moitteettomasti ja sai ERIn myös. Kehään sitten kutsuttiin kaikki koirat, tällä kertaa Pepin kasvattaja oli kehässä Uusan kanssa. Ensin ravautettiin EHn saaneet koirat, josta Sinisen Unen Polar sijoittui neljänneksi. Sitten laitettiin kolme ERIn saanutta koiraa ravaamaan. Vilu äkkäsi edessä ravaavan Uusan ja teki tietenkin rynnistyksen sitä kohti ja yritti saada Uusan leikkimään kanssaan. Meillä oli hankaluuksia hillitä koirat, mutta onneksi se onnistui. Tuomari sijoitti Uusan kolmanneksi ja Vilun toiseksi, ensimmäiseksi sijoittui Hillaliinan Duulenkuiske. Odottelimme yhden käyttöluokan nartun arvostelun verran, jonka jälkeen alkoi paras narttu -kehä, nyt tulikin ongelmaa kun sinne piti mennä neljän koiran kanssa. Onneksi kehän laidalta ystävälliset puolitutut tarjoituivat koiriani esittämään, itse menin kehään Sellan kanssa, jota en viitisisi vieraiden handlattavaksi luovuttaa hankalan luonteensa takia. Sella ja Uusa karsiutuivat kehästä ensimmäisten joukossa, vein koirat häkkiinsä ja menin pelastamaan Pepin esittäjän, kun Peppi oli saanut hyppykohtauksen, eikä suostunut tekemään muuta kuin hyppimään esittäjää vasten ja nuolemaan tämän kasvoja. Esitin sitten Pepin itse, kehässä oli meidän lisäksi vielä Vilu, sekä kaksi muuta koiraa. Neljänneksi tuomari sijoitti Vilun ja kolmanneksi Pepin. Toiseksi tuli Deattan Metsätähti ja ensimmäiseksi Duulenkuiske. Noh, emme ainakaan huonoille hävinneet. Vein Vilun ja Pepin häkkiin ja hain sieltä Tinon, joka oli mukavasti nukkunut sikiunessa. ROP-kehässä se ravasi väsyynesti ja laiskasti, kun taas Duulenkuiske ravasi kauniisti ja iloisesti omistajan vierellä. Tuomari pitkän pohdinnan jälkeen ojensi meille VSP-ruusukkeen, johon olen todella tyytyväinen, voisiko ensimmäinen näyttely paremmin mennäkkään. Tino sai vLTW-11 -tittelin, sekä SERTin ja CACIBin.
Meidän piti vielä koiraporukan kanssa odotella BIS-juniori ja BIS-veteraani kehiä, sillä Peppi ja Konna olivat olleet ROP-junioreita ja Tino ROP-veteraani.
(Loppu tulee kun näyttelystä tulee BIS-juniori ja BIS-veteraani tulokset.)

Sitten vielä vähän selvemmässä muodossa koirien tulokset:
lapinporokoirat
Konna (Addálas LiianMyöhäistä) - ERI1 PU3 ROP-jun vjLTW-11
Myrtti (Nuortin Tunturimyrtti) - ERI3 PN3
ruotsinlapinkoirat
Loola (Addálas MikäIhmeOtus) - EH1
suomenlapinkoirat
Peppi (Eahkedan Bealbi) - ERI1 PN3 ROP-jun vjLTW-11
Sella (Kairankuiskeen Saturakkautta) - ERI2
Uusa (Ábolás Miss Ugyldig) - ERI3
Vilu (Joikutassun Galbmagáhkkor) - ERI2 PN4

Heis jälleen!

Oho, ompas kulunut tosi kauan viime päivityksestä. o.o
Nyt olisi tarkotus saada päiviteltyä tätä vähän aktiivisemmin, ehkä laittaa hieman kisatuloksiakin...
Joikhasissa on jälleen sattunut ja tapahtunut paljon. Ensinnäkin neljä kennelin pitkäaikaisinta suomenlapinkoiraa lähti jo viime vuoden lopussa parempaan paikkaan, eli Eahkedan Áhkáras "Rahka", Deattan Simsalabim "Simppu", Evenfall's Canis Lupus "Susi" ja Pakkashelmen Karvarousku "Laika".
Jokaisesta koirasta jäi omat kauniit ja ihanat muistonsa elämään, erityisesti Laikasta joka oli minulle merkittävä koira, sillä oli ensimmäinen virtuaalinen suomenlapinkoirani. Onneksi nuo kaikki elävät jälkeläisissään.


Kenneliin on viime päivityksistä muuttanut kolme uutta koiraa, sekä muutamasta uroksesta on jouduttu luopumaan tilan puutteen vuoksi. Joikhasissa on nyt siis yhteensä yhdeksän koiraa.
Uusimmat tapaukset on vuoden alussa muuttanut Borderline Case's For All Time, eli Tino. Tino on erityisesti näyttelyiden osaalta todella lupaava suomenlapinkoira uros jolla olisi tarkoitus näyttelyiden lisäksi harrastaa paimennusta ja palveluskoira erikoisjälkeä, sekä mahdollisesti tokoa, riippuen miten koira niistä innostuu. Tinon suvussa olevat koirat on pitkälti olleet näyttelylinjaisia, mutta Tinon emo on pärjännyt myös tokokokeissa ja isän kanssa on treenattu ahkerasti palveluskoira jälkeä, mutta ei ole vielä virallisesti missään kokeessa käynyt. (EVM-sukuinen)

Sitten vasta viime viikonloppuna meille muutti lapinporokoiranarttu Nuortin Tunturimyrtti, eli Myrtti. Myrttikin on ulkonäöltään erittäin lupaava näyttelyihin, ja edustaakin tuollaista kevyempilinjaista porokoiraa, josta itse tykkään kovasti. Myrtin kanssa olisi myös tarkoitus alkaa kisaamaan jossain kohtaa agilityssä ja palveluskoira suojelussa, sekä ehdottomasti paimennuksessa, johon Myrtillä tuntuu olevan loistavat edellytykset. Myrtin suvusta löytyy erittäin upeiden näyttelyissä pärjänneiden porokoirien lisäksi myös vielä alkuperäisiin tehtäviinsä jalostettuja koiria, joista osa edelleenkin vielä lapissa paimentaa porotokkia. Myrtin isä asuu lapissa tilalla, jossa on sen lisäksi muita lappalaiskoiria, sekä muutama poro, joilla koirat pääsevät säännöllisesti harjoittelemaan poropaimennusta. Se on myös käynyt muutamissa näyttelyissä saaden erinomaisia arvosteluja, muttei kauheasti näyttelyissä käy, sillä omistaja painottaa sen kanssa enemmänkin käyttölajeihin. Myrtin emo taas asuu pääkaupunkiseudulla kaukana poroista, mutta on saanut kokeilla paimentamista lampailla. Sen kanssa harrastetaan näyttelyitä, agilityä ja pienimuotoisesti tokoa, jossa se kisaa voittajaluokassa. Sen kanssa on kokeiltu myös palveluskoira jälkeä, mutta ei sitten olla kisattu, sillä koiralla on vielä BH-koe suorittamatta. Molemmilla Myrtin vanhemmilla on erinomainen porokoiran paimennusvietti tallella. (EVM-sukuinen)

Kenneliimme muutti myös vuoden 2010 lopulla Kairakuiskeen kennelistä suomenlapinkoira narttu Kairankuiskeen Saturakkautta, eli Sella. Sellan aiempi omistaja kisasi koiran kanssa jo tokossa, agilityssä ja palveluskoira haussa, sekä Sella on kisattu paimennusvalioksi. Tämän kanssa on aiemmin mainituissa lajeissa jatkettukkin harrastamista. Sellan väritys on erityisen upea osa koiraa, se on kauniisti kolmivärinen, mustalla pohjalla valkoisia merkkejä, joissa on paksut vaaleanruskeat reunat. Sillä on myös kaunis valkoinen piirto päässä. Sella on linjaltaan pitkälti paimensukuinen suomenlapinkoira, joten tästä syystä näyttelypärjääminen on jäänyt vähemmälle. Kyllä pari ERIä on tullut, mutta enimmäkseen vaan EHta. On sellalla jopa PN-sijoituksia ja kaksi SERTiä ja CACIBiakin. Sellan suvussa on upeaakin upeampia suomenlapinkoiria. Sen isä on upea Deattan Tunturipeikko, joka on kisannut näyttelyissä, paimennuksessa, palveluskoira jäljessä, haussa ja viestissä, agilityssä, sekä hieman tokosss, maastoesteissä ja pelastuskoiralajeissa. Sen kanssa on siis kokeiltu lähes kaikkea. Omimmaksi on ilmeisesti osoittautunut agility ja paimennus, joista molemmista sillä on valionarvo. Sellan isän puolelta koirat ovat pitkälti agilityssä, tokossa ja palveluskoiralajeissa menestyksekkäästi pärjänneitä upeita koiria. Sellan emo on kaunis pienikokoinen narttu Iltalenkin Silmänsiristys, joka on pärjännyt erinomaisesti näyttelyissä, paimennuksessa, palveluskoira haussa (ja on käynyt myös muutamassa viestikokeessa), agilityssä ja koiratansissa, sekä on suorittanut tokon alokasluokan. Se on valioitunut paimennuksessa. Koiralta löytyy useita junior voittaja titteleitä. Emon puolelta minulle on Sellan suku hieman epäselvempi, mutta uskoisin sieltäkin löytyvän näyttelyissä ja paimennuksessa pärjänneitä upeita suomenlapinkoiria.


Seuraavat pennut olisi odotettavissa Pepille jossain kohtaa kesällä, kunhan nartun juoksut alkavat.
Kevät terveiset kesälapsosia odotelleessa siis...

surua ja itkua

Nyt se sitten tapahtui. Fantan kröhiminen kävi niin pahaksi, että koiran hengitys oli vain vaivalloista pihinää. Lääkkeet eivät olleet auttaneet joten Fanta vietiin sitten eläinlääkäriin, joka totesi parhaaksi päästää koiran pois.

Nuku hyvin, Fanta
clkn Wolfeye's Fantazija, 14.11.2006 - 13.07.2010

uusia tuulia

Juu tästä lähtien sitten tämä blogi on vain kennelini Joikhasin blogi, eli tähän päivittelen vain lappalaiskoirauutiset, todennäköisesti teen sitten myös muille virtuaalikenneleilleni blogit, ainakin Havusävelelle ja Liirun Laarulle olisi kiva ne blogit tehdä...
Mutta no, Joikhasissa ei viimeaikoina paljoa mitään uutta ole tapahtunut. Olemme muutaman kisan järkännyt, mm. paimennusta kahden kisan verran joissa Ábolás Miss Ugyldig eli Uusa sai viimeisen KUPInsa ja valmistui vPVA:ksi, myöskin Uusan emo Pakkashelmen Karvarousku eli Laika sai viimeisen KUPInsa ja on nyt vPVA.

Sitten vähän surullisempia uutisia, eli jonkin aikaa meillä asunut Minttu-seropi sai pahan murtuman vasempaan takajalkaansa pudottuaan laiturilta kivikkoon. Mintulla ikää oli jo kymmenen vuotta, joten eläinlääkäri sanoi, että leikkauksen onnistumisprosentti olisi niin pieni, että olisi paras päästää toinen pois. Minttu sitten nukutettiin ikuiseen uneen :(
Myöskin Joikhasin lyhytkarvainen collie neito Wolfeye's Fantazija on nyt viimeaikoina yskimään aika pahankuuloisesti eikä jaksa enää leikkiä ja juosta niin paljon kuin ennen, saa nähdä miten Fantan nyt käy, tilannetta seurataan, mutta voi olla, että Fantakin täytyy lopettaa jossei tuosta tokene.

Sitten iloisempia uutisia hieman, eli Pakkashelmen Karvarousku, eli Laika valmistui MEVAksi ja lapinporokoirani Rajatapauksen Tabloid Junkie eli Junttu valioitui vFIN & vFRA PMVAksi.
Myöskin iloista on se, että 14.6. Joikhasiin syntyi jälleen pieniä paimenvauvoja. Pakkashelmen Karvarouskun ja Evenfall's Canis Lupuksen rakkaudesta syntyi kolme pientä suomenlapinkoiravauvaa, joista yksi, Cissuhit by Joikhas eli Cissu jäi kotiin elämään ja kasvamaan komeaksi lapinkoirapojaksi. Kaksi muuta pentua, Ce by Joikhas -neiti muutti Shanyan luokse kennel Ketkuun ja Ceahkes by Joikhas -poika muutti Wilmeliinin luokse tämän yksityisiin asumaan.

Mitään tuoreempaa ja iloisempaa ja surullisempaa meillä ei nyt ole kerrottavaa.

Voi kumpa..

Niin. Voi kumpa mä jaksaisin joskus jotain kirjotellakkin tänne. Muttakun ei niin ei.
No, kuulumisia? Joikhasin B-pentue syntyi, emänä Pakkashelmen Karvarousku ja isänä Geewas Draco, pentuja syntyi neljä; 3 urosta ja 1 narttu. Pentueesta yksi uros jäi Joikhasiin kasvamaan ja 3 muuta pentua muuttivat muualle.
Koiria on tullut huimasti lisää ja tuloksia on tullut, jos nyt pari merkittävää juttua sanoisin niin...
...tuonti keeshondini HopeSo 2,000 Watts sai 25.02.2010 vFIN MVA -arvon.
...lyhytkarvaisesta collienartustani Wolfeye's Fantazijasta tuli vRH-WA 07.03.2010.
...italianvinttikoirani Yläkerran Suon Kulkija sai ensimmäisen serttinsä ja cacibinsa 18.01.2010 ollen VSP.
...englanninvinttikoirani Yläkerran Ainoa Apuri sai 18.01.2010 vFIN MVA -arvon, 05.01.2010 vFIN TVA -arvon ja 01.04.2010 vFBV-arvon.

Eipä meillä ihan surkeasti Jam & Speed Demonin kisaputkessakaan mennyt, tässä omien koirieni tuloksia:
palveluskoira kisa
bpgu Bakemonon Heroin/Pöpö 84 p. PAKK1 BH
slku Evenfall's Canis Lupus/Pöpö 295 AVO1 Jk2
bcn Filthy Trip Jinx/Pöpö 292 AVO1 Jk2
samn Dwelin's Nero Sage/Pöpö 290 AVO1 Jk2
clkn Hillfield Dice Shaker/Pöpö 270 p. VOI1 Jk3
slkn Joikutassun Galbmagáhkkor/Pöpö 296 AVO1 Hk2
bptu Mirakel Sound of Silent/Pöpö 299 VOI1 Hk3
bptu Liirun Laarun Blood on the Dance floor/Pöpö 290 AVO1 SchH2
bptn Bakemonon Life in 2D-World/Pöpö 272 VOI1 SchH3
clku Haovc -1/Pöpö 93p. 1-tulos Fh2

toko
Lurker's Dirty Diana, Pöpö 195 ALO1
Mirakel Sound of Silent, Pöpö 185 ALO1
Hjelpar Kyypper-Kheikkä, Pöpö 172 ALO1
Evenfall's Canis Lupus,Pöpö 185 AVO1
LKV Dwelin's Nero Sage, Pöpö 300 VOI1
Liirun Laarun Nirkun Narkun,Pöpö 260 EVL1 -> vFIN TVA

agility
MINI I
3. Pöpö, Yläkerran Suon Kulkija vKUMA
MAXI I
4. Pöpö, Riacal&Dancer Niño Prodigio vKUMA

maastoesteet
MINI ALO
2. Pöpö, Yläkerran Suon Kulkija MEKUMA
MAXI AVO
4. Pöpö, Pakkashelmen Karvarousku MEKUMA

paimennus
perusrata
u. Liirun Laarun Blood on the Dance floor/Pöpö 52p. hyv.
n. Rajatapauksen Tabloid Junkie/Pöpö 41p. hyv.
B2
n. Ábolás Miss Ugyldig/Pöpö 86p. KUPI
B3
u. Evenfall's Canis Lupus/Pöpö 92p. KUPI -> vPVA

näyttely
australiankarjakoira, AVO
u. Riacal&Dancer Niño Prodigio - ERI3
afgaaninvinttikoira, NUO
n. Speechless Little Susie EH2
englanninvinttikoira, VAL
n. Yläkerran Ainoa Apuri ERI1 PN1 VSP
italianvinttikoira
n. Yläkerran Suon Kulkija ERI2 PN2
venäjänvinttikoira, NUO
u. Mordon Girdle's Black or White EH2
n. Bengali's Life is Life, so? ERI1 PN2 SERT
AVO
u. Breathtaking Dima Dynamite ERI1 PU1 SERT CACIB VSP
n. Mordon Girdle's ABC EH
KAS
Mordon Girdle's KASV1 KP ROP-kasvattaja (mukana: Mordon Girdle's Black or White, Mordon Girdle's ABC, Joikhas Tuonelan Varjossa, Mordon Girdle's La-La (Means I Love You))
näyttelystä ei ole tullut vielä kaikkia tuloksia

piviko
belgianpaimenkoira malinois, JUN
n. Hjelpar Kyypper-Kheikkä EH1 "Kaunisrunkoinen nuori narttu. Toivoisin kuitenkin pienempiä korvia. Eturaajojen ranteet ovat löysänoloiset. Pää on aavistuksen liian raskas."
bordercollie, AVO
n. Filthy Trip Jinx ERI2 PN2 "Kauniistirakentunut ja hyvin kehittynyt narttu, jolla on erinomainen ilme. Toivoisin ainoastaan vielä hivenen ryhdikkäämpää olemusta."
hollanninpaimenkoira pitkäkarvainen, AVO
n. Lurker's Dirty Diana EH1 "Feminiininen, aavistuksen nuoren oloinen narttu. Yleisvaikutelma kaipaisi ryhtiä. Rungon mittasuhteet ja pää sopivat."
aidi, NUO
n. Burners Girlfriend - EH1
kettuterrieri karkeakarvainen, AVO
n. BF's Euphoria Molly ERI1 PN1 ROP SERT CACIB RYP-2
suomenlapinkoira, AVO
n. Pakkashelmen Karvarousku ERI1 PU1 ROP SERT CACIB
lapinporokoira, AVO
n. Rajatapauksen Tabloid Junkie ERI1 PN1 ROP SERT CACIB
englanninsetteri, AVO
u. Cottongrass Passion Player - ERI1 PU1 ROP SERT CACIB RYP-1
azawakh, NUO
u. DeWolf Akili Aluna EH1

että tämmöstä kaikkea hauskaa :D

Uusi blogi!

Olihan mun pakko näille omillekkin virtuaalikoirille tehdä oma blogi. Blogi käsittää siis kaikki mitä tapahtuu kenneleissäni Joikhasissa, Liirun Laarussa, Mordon Girdle'ssä, Havusävelessä ja Jam & Speed Demonissa. Minä itse olen kyllä melko surkea blogin pitäjä, mutta maasta se pienikin ponnistaa ^^